The Gathering on the Skerries

The boat out to the skerries takes less time than deciding to go. The rocks barely clear the water, dark and slick and streaming, and on them the grey seals lay in the shapes heavy animals make when they are done swimming. They were not doing anything. That is what a haul-out is. In another week or two the first pups of the season would arrive, and the rocks would sound completely different.

Vene luodoille vie vähemmän aikaa kuin päätöksen tekeminen. Kalliot nousevat hädin tuskin veden pinnalle, tummina ja liukkaina ja valuvina, ja niillä harmaahylkeet makasivat niissä muodoissa joita raskaat eläimet ottavat lopetettuaan uimisen. Ne eivät tehneet mitään. Juuri sitä lepäily kalliolla on. Viikon tai parin päästä kauden ensimmäiset kuutit syntyisivät, ja kalliot kuulostaisivat aivan toisenlaisilta.

Polly picked a bull near the edge who seemed willing. "How many are there in your family?" she asked, which is a question that means something in a guesthouse and nothing at all out here. He thought about it in the way of an animal doing arithmetic he has never needed. Everyone on this rock, he offered eventually, and everyone on the next one.

Polly valitsi reunalta uroksen, joka vaikutti halukkaalta. "Kuinka monta teitä on perheessä?" hän kysyi, ja se on kysymys joka tarkoittaa jotain majatalossa ja ei mitään täällä. Uros mietti sitä niin kuin eläin joka laskee jotain mitä ei ole koskaan tarvinnut laskea. Kaikki tällä kalliolla, hän lopulta tarjosi, ja kaikki seuraavalla.

"Do you have any brothers or sisters?" Almost certainly, he said. He had no way of knowing which ones. Orkney produces something like twenty-two thousand grey seal pups a year, more than one in ten of every grey seal alive. A seal born on these rocks may spend the year anywhere from Shetland to the Irish coast and turn up again, without ceremony, on the stone it was born on.

"Onko teillä veljiä tai siskoja?" Melko varmasti on, hän sanoi. Hänellä ei ollut keinoa tietää ketkä. Orkneysaarilla syntyy noin kaksikymmentäkaksituhatta harmaahylkeen kuuttia vuodessa, yli joka kymmenes kaikista elossa olevista harmaahylkeistä. Näillä kallioilla syntynyt hylje voi viettää vuotensa missä tahansa Shetlannin ja Irlannin rannikon välillä ja ilmestyä sitten takaisin, ilman seremonioita, samalle kivelle jolla se syntyi.

Polly tested a phrase out loud. "I want to spend time with my family today." It sounded strange on a rock where nobody leaves and nobody arrives on purpose. So she tried another. "Even though we live far apart, we always keep in touch with each other." The bull considered that one longer. That is nearer, he said, if you allow that keeping in touch can mean coming back to the same rock in the same month and saying nothing at all.

Polly kokeili lausetta ääneen. "Haluan viettää tänään aikaa perheeni kanssa." Se kuulosti oudolta kalliolla jolta kukaan ei lähde ja jolle kukaan ei saavu tarkoituksella. Niinpä hän kokeili toista. "Vaikka asumme kaukana toisistamme, pidämme aina yhteyttä toisiimme." Sitä uros mietti pidempään. Tuo on lähempänä, hän sanoi, jos sallitaan yhteydenpidon tarkoittavan paluuta samalle kalliolle samaan aikaan vuodesta, sanomatta yhtään mitään.