Puiden hidas sydämenlyönti

Yöllä, täydellisessä tyyneydessä, tutkijat suuntasivat lasereita puuriveihin ja odottivat. Se mitä he löysivät, muistutti vähemmän kasvia ja enemmän nukkuvaa eläintä: hidas, tasainen syke, joka nousi ja laski muutaman tunnin välein ja kulki koko puun läpi yhtä aikaa.

Oksat liikkuivat ylös ja alas noin sentin verran, rytmisesti, kuin koko puu hengittäisi rauhallisesti. Tutkijat uskovat nyt, että runko itse saattaa aktiivisesti puristaa ja auttaa työntämään vettä ylös sisäisiä putkia pitkin, joita kutsutaan ksyleemiksi, sen sijaan että se vain imisi vettä passiivisesti. Toisin kuin ihmisen sydän, joka lyö noin seitsemänkymmentä tai kahdeksankymmentä kertaa minuutissa, puun syke voi tarvita useita tunteja yhteen kierrokseen.

Se on outo ajatus: puutarha täynnä puita, joista jokainen sykkii omassa yksityisessä, äärimmäisen hitaassa tahdissaan, täysin näkymättömissä, ellet satu katsomaan pimeässä oikeanlaisella laitteella.