Tuoli takan ääressä

Majatalo seisoi sataman yläpuolella, ovi suojan puolella. Näillä saarilla juuri sille puolelle ovi laitetaan. Sitä piti North Ronaldsayn uuhi, yksi niistä rantalampaista, jotka syövät merilevää. Polly seisoi eteisessä. "Onko teillä vapaita huoneita?"

Huoneita oli. Syyskuussa niitä yleensä on. Polly sanoi: "Haluaisin rauhallisen huoneen, kiitos." Uuhi odotti hetken ennen kuin vastasi. Takahuoneet ovat pihalle päin ja etuhuoneet merelle päin. Tuuli löytää molemmat. Kahden yön jälkeen sitä ei enää kuule.

"Voisitteko auttaa minua matkatavaroiden kanssa?" Uuhi kantoi laukun yläkertaan ja laski sen tuolin viereen takan ääreen. Sen runko oli ajopuuta, sillä täällä ei kasva yhtään puuta. Sen selkänoja oli kaurankorsia, kierrettynä kuvuksi. Kirkwallissa asunut puuseppä nimeltä David Kirkness teki siitä vakiomallin tuhatkahdeksansataluvun puolivälissä.

"Mihin aikaan on uloskirjautuminen?" Polly kysyi. Lautta ratkaisee täällä kaiken. Sitten hän istuutui tuoliin. Olkikupu katkaisi ovesta tulevan vedon, ja ensimmäistä kertaa laivan jälkeen hän kuuli oman hengityksensä.