Kylä myrskyn alla

Pollylla oli yksi paikka kirjoitettuna muistiin. "Voitteko kertoa, miten sinne pääsee?" hän kysyi uuhelta aamiaisella. Seuraa rantatietä länteen, uuhi sanoi. Skaillin lahti on pitkä kaari vaaleaa hiekkaa. Sen takana on vihreä terassi, ja kylä on siinä, puoliksi maahan vajonneena.

Meriharakka työskenteli paikalla. Polly kysyi: "Haluaisin tietää tämän muistomerkin historian." Täällä asuttiin viisituhatta vuotta sitten, hän sanoi. Näitä rantoja viljeltiin ennen Stonehengeä ja ennen suurta pyramidia. Sitten hiekka peitti kylän neljäksituhanneksi vuodeksi, kunnes myrsky vuonna tuhat kahdeksansataaviisikymmentä vei sen pois.

Tuuli vei siitä puolet. "Voisitteko toistaa sen?" Polly kysyi. Jokaisessa talossa on samat huonekalut samoilla paikoilla. Tulisija keskellä. Vuoteet molemmin puolin. Kivinen astiahylly takaseinällä. Se on kiveä, koska puuta ei ollut.

"Voisitteko kertoa, onko museo huomenna auki?" Polly kysyi. Hän tiesi tulevansa takaisin. Hän seisoi yhden talon reunalla ja katsoi huoneeseen, joka oli laitettu niin kuin kuka tahansa laittaa huoneen.