Yksi suolanjyvä

Viimeisenä aamunaan Polly lensi kaupungin päähän. Siellä meren rannalla seisoo pieni valkoinen majakka pyöreän kirkon vieressä. Täältä kaupunki näytti taas laivalta.

On her last morning, Polly flew to the end of the town. A small white lighthouse stands there by the sea, next to a round church. From here, the town looked like a ship again.

Kalastajaveneet lähtivät satamasta yksi kerrallaan. Tornin kello soi kattojen yllä. Aukiolla mies, jolla oli viulu, seisoi yksin aamun ensimmäisessä valossa.

The fishing boats left the harbour one by one. The bell in the tower rang over the roofs. On the square, the man with the violin stood alone in the first light.

Polly maistoi yhä yhtä suolanjyvää. Meri, aurinko ja kärsivälliset kädet tekivät sen, samalla tavalla yli seitsemänsataa vuotta. Suola rakensi tämän valkoisen kaupungin.

Polly still tasted one grain of salt. Sea, sun and patient hands made it, the same way for more than seven hundred years. Salt built this white town.

Hän lensi kerran kaupungin ympäri. Sitten hän nousi aamutuulen mukana. Kivinen laiva pieneni hänen takanaan. Meri hänen edessään oli leveä ja kirkas.

She flew once around the town. Then she rose on the morning wind. The stone ship grew small behind her. The sea in front of her was wide and bright.