Suolankukka

Päivä oli kuuma ja tyyni. Illalla altaat olivat tasaisia ja hiljaisia. Polly seisoi altaan reunalla ja odotti.

The day was hot and still. In the evening, the pools were flat and quiet. Polly stood at the edge of a pool and waited.

Sitten veden pinnalle kasvoi ohuita valkoisia kiteitä. Ne näyttivät huurteelta. Työläiset kutsuvat niitä suolankukaksi. Niitä tulee vain tyyninä, lämpiminä päivinä. Tämä on kaikkein hienointa suolaa.

Then thin white crystals grew on the top of the water. They looked like frost. The workers call them the flower of salt. They come only on calm, warm days. This is the finest salt of all.

Työläinen tuli, ja hänellä oli hieno verkko pitkässä puukehyksessä. Hän nosti valkoiset kukat hyvin varovasti. Polly istui kehyksen päässä ja katseli.

A worker came with a fine net on a long wooden frame. He lifted the white flowers very gently. Polly sat on the end of the frame and watched.

Aurinko laski. Altaat muuttuivat vaaleanpunaisiksi ja oransseiksi. Pikkuruinen kide oli Pollyn höyhenessä. Hän maistoi sitä. Se maistui mereltä ja auringolta.

The sun went down. The pools turned pink and orange. One tiny crystal sat on Polly's feather. She tasted it. It tasted of the sea and the sun.