Kallio, joka kaartuu ylle

Kun hän on laskeutunut tarpeeksi syvälle, Polly huomaa, että taivaalle on tapahtunut jotakin outoa. Sitä on vähemmän. Hän katsoo ylös ja näkee kallion riippuvan päänsä yllä, ylhäältä leveämpänä kuin täältä alhaalta, niin että kaupunki huipulla on jossain takana ja yläpuolella ja kokonaan näkymättömissä.

By the time she has gone far enough down, Polly notices that something strange has happened to the sky. There is less of it. She looks up and finds the cliff hanging out over her head, wider up there than it is down here, so that the town at the top is somewhere behind and above and completely out of sight.

Tätä meri on tehnyt hyvin pitkään. Aallot kalvavat kallion juurta ja vievät kiveä alta pois, ja yläpuolinen kivi, jolla ei enää ole mitään minkä varassa seistä, odottaa. Tällä rannikolla meri on kovertanut kallioiden juureen kokonaisia luolia, leveitä tummia kitoja, jotka nielevät mainingin ja antavat sen takaisin jymähdyksenä, jonka Polly tuntee askelmasta, jolla istuu.

This is what the sea has been doing for a very long time. Waves work at the bottom of a cliff and take the rock away from underneath, and the rock above, having nothing left to stand on, waits. Along this coast the sea has cut whole caves back into the base of the cliffs, wide dark mouths that swallow the swell and give it back with a boom she can feel through the step she is sitting on.

Alempana kielekkeillä seisoo tummanvihreitä lintuja siivet levällään kuivumassa tuulessa. Ne ovat karimetsoja, ja näillä kallioilla niitä pesii huomattava määrä. Lähes puolet koko Välimeren pesivistä karimetsoista elää tämän rannikon ja sen edustan pienten saarten tienoilla.

On the ledges below her there are dark green birds standing with their wings held open, drying them in the wind. They are shags, and they nest along these rocks in numbers that matter. Close to half of all the shags breeding in the whole Mediterranean Sea nest around this stretch of coast and the little islands beyond it.

Yksi niistä pudottautuu kielekkeeltä varoittamatta, taittaa siipensä ja sukeltaa veteen niin siististi, että tuskin roiskahtaa. Polly odottaa. Lintu on poissa kauan. Kun se nousee pintaan, se on yllättävän kaukana, ja sillä on kala.

One of them drops off its ledge without warning, folds, and goes into the water so cleanly that it barely makes a splash. Polly waits. It is gone a long time. When it surfaces it is a surprising distance away, and it has a fish.