Kaupunki, joka asuu yhdessä rakennuksessa

Kylmällä, harmaalla lahdella Alaskan rannikolla seisoo Whittierin kaupunki, jossa lähes koko väestö asuu saman katon alla, aivan kirjaimellisesti ahtautuneena samaan korkeaan rakennukseen. Se on ilman suurta liioittelua kokonainen yhteisö, joka mahtuu yhteen osoitteeseen.

On a cold, grey bay along the Alaskan coastline stands a town called Whittier, where almost the entire population lives under one roof, quite literally, packed inside the very same towering building. It is, without much exaggeration, a whole community folded into a single address.

Rakennus kohoaa neljätoista kerrosta, ja se rakennettiin alun perin armeijalle vuosikymmeniä sitten, kauan ennen kuin siitä tuli oma kaupunkinsa. Nyt siinä on asuntoja, kauppa, postitoimisto, poliisiasema, pieni klinikka ja jopa kirkko, joten pormestari, paikallinen lääkäri ja se, joka myy sinulle maitoa, asuvat kaikki päällekkäin. Pitkät sisäkäytävät yhdistävät jokaisen kerroksen, mikä on onneksi, sillä Whittieriin sataa talvisin todella valtavasti lunta, ja asukkaat pystyvät hoitamaan suurimman osan arkisista asioista ilman että heidän tarvitsee koskaan pukea takkia. Jopa lapset kulkevat kouluun maan alle kaivetun tunnelin kautta.

That building rises fourteen storeys and was originally constructed for the army, decades ago, long before it became a town in its own right. It now houses flats, a shop, a post office, a police station, a small clinic, and even a church, so that the mayor, the local doctor, and whoever happens to sell you milk all live stacked one above another. Long internal corridors connect every floor, which is fortunate, because Whittier receives a truly formidable amount of snow each winter, and residents can go about most of daily life without ever pulling on a coat. Even the children reach school through a tunnel dug beneath the ground.

Kaupunkiin pääseminen ylipäätään on vielä oudompaa. Autot saapuvat yhden ainoan kapean, vuoren läpi louhitun tunnelin kautta, ja tunnelia käyttää myös rautatie, joten kaikkien on vuorotellen odotettava. Öisin tunneli suljetaan kokonaan, eikä mikään liiku sisään tai ulos ennen aamua. Kaupunki yksinkertaisesti pysyy paikallaan, lämpimänä ja valaistuna pimeyttä vasten, yksi korkea rakennus yksinään lumessa, vuorten ympäröimänä joka puolelta.

Getting into the town at all is stranger still. Cars enter through a single narrow tunnel blasted through the mountainside, a tunnel shared with the railway, which means everybody must take turns. At night the tunnel closes altogether, and nothing moves in or out until morning. The town simply stays where it is, warm and lit against the dark, one tall building standing alone in the snow, ringed by mountains on every side.