The Body That Thinks

On the third morning, Chiara set up a new experiment. She placed a small acrylic maze on the floor of the tank. There was a piece of crab meat at the centre. The walls were clear, but the route was complex: two right turns, a left, and a small gate that opened from one side only.

Kolmantena aamuna Chiara järjesti uuden kokeen. Hän asetti pienen akryylilabyrintin altaan pohjalle. Keskellä oli pala taskuravun lihaa. Seinät olivat läpinäkyvät, mutta reitti oli monimutkainen: kaksi oikeaa käännöstä, yksi vasen ja pieni portti, joka avautui vain yhdeltä puolelta.

Pasta watched from her corner. Chiara stepped back.

Pasta katseli kulmastaan. Chiara astui taaksepäin.

What Polly saw next was something she had never seen before.

Mitä Polly näki seuraavaksi, oli jotain, mitä hän ei ollut koskaan ennen nähnyt.

Pasta sent two arms toward the maze before her body left the corner. The two arms moved independently. One went over the top. The other slid along the floor, into the maze. The arms did not coordinate. They moved as if they were separate creatures.

Pasta lähetti kaksi lonkeroa kohti labyrinttia ennen kuin hänen kehonsa liikkui kulmasta. Kaksi lonkeroa liikkuivat itsenäisesti. Yksi meni yläpuolelta. Toinen liukui pitkin lattiaa, labyrinttiin. Lonkeroilla ei ollut koordinaatiota. Ne liikkuivat kuin olisivat erillisiä olentoja.

This was not a metaphor. An octopus has about five hundred million neurons. Two thirds of them are not in the central brain. They are in the arms. Each arm has its own nervous system. Each arm can solve simple problems on its own.

Tämä ei ollut vertauskuva. Mustekalalla on noin viisisataa miljoonaa hermosolua. Kaksi kolmasosaa niistä ei ole keskushermostossa. Ne ovat lonkeroissa. Jokaisella lonkerolla on oma hermostonsa. Jokainen lonkero voi ratkaista yksinkertaisia ongelmia itsenäisesti.

The first arm threaded the corridor. It hit the first turn, paused, felt, and turned. The second arm found the small gate and tested its edges. The first arm reached the gate from inside. The second arm pushed from outside. The gate opened.

Ensimmäinen lonkero pujotteli käytävää pitkin. Se osui ensimmäiseen käännökseen, pysähtyi, tunnusteli ja kääntyi. Toinen lonkero löysi pienen portin ja kokeili sen reunoja. Ensimmäinen lonkero saavutti portin sisältä. Toinen lonkero työnsi ulkopuolelta. Portti avautui.

The arm took the crab meat.

Lonkero otti taskuravun lihan.

Pasta had not moved her body from her corner.

Pasta ei ollut liikuttanut kehoaan kulmastaan.

Chiara, watching the video, exhaled slowly. "The arms got the food. Did the octopus solve the maze, or did the two arms solve it together? We do not know."

Chiara, joka katsoi videota, hengitti hitaasti ulos. "Lonkero sai ruoan. Ratkaisiko mustekala labyrintin, vai ratkaisivatko kaksi lonkeroa sen yhdessä? Emme tiedä."

Polly looked at Pasta. The octopus stretched slowly, gathered her arms together, and pulled the crab meat to her beak.

Polly katsoi Pastaa. Mustekala venytteli hitaasti, kokosi lonkeronsa yhteen ja veti taskuravun lihan nokkaansa.

There is a phrase scientists use when they cannot fit a creature into the categories they had before they met it. Alien intelligence. Polly had thought it was poetic. Today she revised that. It might be literal.

On olemassa sanonta, jota tiedemiehet käyttävät, kun he eivät voi sijoittaa olentoa aiemmin tuntemiinsa kategorioihin. Vieras älykkyys. Polly oli ajatellut sen olevan runollista. Tänään hän muutti mielensä. Se saattaa olla kirjaimellista.